Psalmien kirja - 73

Finnish Bible - 28 jakeet

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

Navigointi

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28

Toiminnot