Valitusvirret - 3

Finnish Bible - 66 jakeet

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.